Tuunausintoa 4H-kerhossa

Toteutimme Vaatevallankumous-projektimme Lohikosken 4H-kerhossa Jyväskylässä keskiviikkona 20.4.2016 1.-4.-luokkalaisille tytöille. 4H-yhdistys korostaa toiminnassaan lasten ja nuorten kasvua vastuullisuuteen, ja yhtenä keskeisenä tavoitteena on lisätä heidän valmiuksiaan kestävän elämäntavan toteuttamiseen omassa elämässään. Tämän vuoksi halusimme toteuttaa vastuullista kuluttamista ja kestävää kehitystä ajavan Vaatevallankumous-tempauksen yhteistyössä 4H:n kanssa. Ehdotuksemme otettiinkin avosylin vastaan.

Aloitimme kerhokerran muutamalla tutustumisleikillä, joiden jälkeen kerroimme lapsille Vaatevallankumous-viikosta. Käänsimme päällimmäiset paidat nurinpäin ja tutkimme pesulapuista löytyviä valmistusmaita. Tutkimme maailmankartasta, missä lapuista löytyneet maat sijaitsivat. Tämän avulla havainnollistimme sitä, että esimerkiksi Jyväskylästä ostetut vaatteet on valmistettu kaukana Suomesta, yleensä jossain kehitysmaassa. Osalle lapsista kehitysmaa käsitteenä oli vieras. Lapset olivat kiinnostuneita erityisesti elinoloeroista maiden välillä, mutta keskustelua syntyi myös vaihtelevista työskentelyolosuhteista.

Seuraavaksi toimme esille keskustelua herättäviä faktoja vaateteollisuudesta:

"Arvion mukaan maailman vaatetehtaat tuottavat

 joka vuosi 80 miljardia vaatekappaletta."

"T-paidan tekemiseen kuluu 2720 litraa vettä. 

Juot saman verran vettä kolmessa vuodessa."

Lapset olivat hämmentyneitä ja kommentoivat vaateteollisuuden kuluttavuutta "kamalaksi tuhlaukseksi". Olimme yllättyneitä siitä, kuinka aktiivista keskustelua kerholaisilta syntyi ja kuinka kiinnostuneita he olivat aiheesta. 

Jatkoimme keskustelua siitä, kuinka voimme valinnoillamme toimia eettisemmin ja ympäristöä säästävästi. Lapset nostivat esille kokemuksiaan kirpputoreista, vaatteiden kierrättämisestä sukulaisille sekä vaatteiden tuunaamisesta. Tästä etenimme sulavasti toiminnalliseen osuuteen: vaatteiden tuunaamiseen.

Lapset olivat tuoneet mukanaan muutamia tuunattavia vaatekappaleita, joiden lisäksi olimme itse tuoneet omia vaatteitamme sekä tuunaukseen tarvittavia välineitä. Vaatevallankumouksen hengessä olimme käyneet pyytämässä EkoCenter-kirpputorilta tuunaustarpeita ja kiitollisina vastaanotimme muun muassa nappeja, helmiä ja kangasruusuja. Näitä ja neuloja, saksia sekä lankaa hyödyntäen lapset tuunasivat vanhoista vaatteistaan käyttökelpoisia, uusia vaatteita.

Tuunausidea sai lapsilta innostuneen vastaanoton ja kaikki ryhtyivät ideoimaan ja toteuttamaan vaatevallankumousta vanhoille vaatteilleen. Paidoista syntyi monenlaista vaatetta, kassia ja korua kesäksi. Tuunauksen lomassa kyselimme lapsilta heidän mietteitään toiminnasta. Heistä jokainen aikoi tuunailla vanhoja vaatteitaan jatkossakin.

Mielestämme Vaatevallankumous-tempauksemme Lohikosken 4H-kerhossa oli erittäin onnistunut. Tavoitteenamme oli keskustelujen kautta herätellä lapsia tiedostamaan omia kulutustottumuksiaan. Koimme, että 1.-4.-luokkalaiset olivat oiva kohderyhmä tällaiselle keskustelulle, sillä heistä on pian tulossa nuoria kuluttajia. Tämän lisäksi halusimme olla ohjaamassa eettiseen pohdintaan vaatteiden alkuperästä kuitenkaan pelottelematta tai liikaa huolta herättämättä. Käydyt keskustelut ja toiminta osoittivat, että lapset ottivat asian vakavasti, mutta osasivat kuitenkin suhtautua siihen terveellä harkintakyvyllä.

Tempaus tarjosi meille tulevina opettajina arvokkaan kokemuksen siitä, että tällaisia asioita voidaan hyvin käsitellä pientenkin oppilaiden kanssa. Oli ilo huomata, kuinka kiinnostuneesti ja aktiivisesti lapset lähtivät mukaan keskusteluun ja toimintaan. Tällaisen ryhmän kanssa oli riemastuttavaa viettää yhteinen tuokio Vaatevallankumouksen parissa.

Anna & Jenna

Vaatevallankumousviikko

Vaatevallankumousviikko

Vaatteidenvaihtotapahtuma yliopiston opiskelijoille ja henkilökunnalle

Järjestimme tiistaina 19.4. klo 10-16 Ruusupuiston tiloissa yliopiston opiskelijoille ja henkilökunnalle kierrätyshenkisen vaatteidenvaihtotapahtuman. Paikanpäälle sai tuoda 1-5 vaatekappaletta ja vaihdossa sai valita itselleen mieleiset muiden tuomista vaatteista.

Idean tapahtuman järjestämiseen saimme tutustuessamme vaatevallankumouksen sivustoon, jossa annettiin vinkkejä kuinka kyseiseen kampanjointiviikkoon voisi osallistua; yhtenä esimerkkinä annettiin juurikin vaatteidenvaihtobileet. Halusimme kuitenkin toteuttaa tapahtuman hieman suuremmassa mittakaavassa ja herättää opiskelijoiden mielenkiintoa kierrättämistä ja eettistä vaatteiden kulutusta kohtaan. Huomasimme myös omista vaatekaapeistamme löytyvän monia pitkään käyttämättömine lojuneita vaatteita ja uskoimme, että muitakin opiskelijoita kiinnostaisi tämänlaiseen tapahtumaan osallistuminen. Ruusupuiston tilat osoittautuivat parhaaksi tapahtuman järjestyspaikaksi hyvän avaran tilansa ja vilkkaan ohikulkuliikenteen vuoksi.

Pyrimme mainostamaan tapahtumaa hyvin jo etukäteen muun muassa facebookissa ja sähköpostilistojen kautta. Oli kuitenkin erittäin vaikea arvioida kuinka paljon mainonta oli tavoittanut ihmisiä ja kuinka monen kiinnostus tapahtumaa kohtaan oli herännyt. Tämän vuoksi jouduimme varautumaan kaikkeen mahdolliseen, saisimme paikalle sitten viisi tai 500 vaatekappaletta.

Paikanpäälle olimme tulostaneet esitteitä joissa kerrottiin hieman faktoja vaatteiden kulutuksesta Suomessa.

Tapahtumapäivänä jo heti aamu kymmeneltä innokkaita kierrättäjiä saapui vaatekassiensa kanssa paikalle. Vaatteita tuli tiputellen pitkin päivää ja monet jotka olivat jo aamupäivällä jättäneet omat vaatteensa, palasivat vielä useaan otteeseen kiertämään rekit ja katsomaan löytyisikö myöhemmin tulleiden vaatteiden joukosta itselle mieleisiä. Joillakin osallistujilla oli tarkoituksena vain tuoda vaatteita kierrätykseen ja näin antaa vaatteille uusi elämä. Monet olivat myös erittäin tarkkana ettei mukaan lähtisi uusia mahdollisesti käyttämättömäksi jääviä vaatteita kun he olivat juuri sellaisista päässeet eroon. Oli hienoa huomata miten ihmisille tuotti iloa se, että oma vanha vaate sai uuden tyytyväisen omistajan.

Tapahtuman ajaksi olimme pukeneet paitamme väärinpäin vaatevallankumouksen hengessä, herättäen ihmisiä pohtimaan #WhoMadeYourClothes. Moni tulikin vetämään hihasta ja ystävällisesti huomauttamaan että paitamme olivat väärinpäin, jolloin saimme kertoa syyn miksi.

Tapahtuman suosio yllätti meidän suuresti ja saimme erittäin paljon kiitosta sen järjestämisestä. Vierailijat olivat myös kiinnostuneita osallistumaan samanlaiseen tapahtumaan myös jatkossa. Kovinkaan tarkkaa arviota kävijämäärästä emme pysty sanomaan, mutta arvioimme että paikalla kävi reilusti yli 100 ihmistä.

Tapahtuman viimeisien tuntien aikana, kun huomasimme että vaatteita oli enemmän tuotu kuin viety ja alkoi näyttää siltä että vaatteita jää meille kasapäin, kehotimme ihmisiä ottamaan mukaansa mieluisia vaatteita vaikkei heillä ollutkaan antaa mitään vaihtokaupassa takaisin. Kuitenkin päivän päätteksi meille jäi reilu neljä jätesäkillistä vaatteita. Toimitimme vaatteet Jyväskylän katulähetyksen tekstiilikeräyspisteeseen, josta ne päätyvät myytäväksi Ekocenterin kirpputoreille.

Tapahtuman järjestäminen oli erittäin mielekästä ja herätti ajattelemaan omaa vaatteiden kulutusta ja kuinka vastaavanlaisilla tapahtumilla vaatteiden käyttöikää pystyykään pidentämään.

-Kati ja Piia

Vaatevallankumousta nelosten kanssa

Maanantaina vietin mukavan parituntisen erään koulun neljäsluokkalaisten kanssa. Paikalla olivat minun lisäkseni 21 oppilasta ja opettaja. Alkuun juttelimme vaatteiden ostosta ja siitä, mitä niille tehdään sen jälkeen, kun niitä ei enää käytetä. Sitten kävimme keskustelua taustalla olevien diojen pohjalta, ja mietimme mm. sitä, onko ihan sama, mistä vaatteensa ostaa. Tästä oli luontevaa alkaa tutkia puseroissa olevia lippulappusia, ja oppilaat innokkaina huutelivatkin: Made in China, Made in Korea, Made in Germany, jne.

Asian edetessä kerroin oppilaille, mistä vaatevallankumous on saanut alkunsa. Pyysin yhtä poikaa etsimään tietoa hakusanalla: rana plaza. Kunniatehtävän saanut poika haki opettajan ipadin, ja innoissaan valisti muuta luokkaa löytämillään tiedoilla. Pian päästiin keskusteluun, miten on mahdollista, että lapset voivat joutua tekemään tehdastyötä. Miten on mahdollista, että vaikka työntekijät näkevät, että tehtaan seinissä on sortumia, pomot eivät välitä siitä mitään. Yllätyin siitä, miten syvällisiä ajatuksia neljäsluokkalaisilla oli tapahtumien kulusta. Samalla kasvoi ymmärrys siitä, miten hyvin meillä täällä Suomessa on kaikki.

Syvällisten pohdintojen päätteeksi alkoi hirmu hässäkkä, kun paitoja alettiin kääntää ylösalaisin. Neljäsluokkalaiset ovat sen verran nuoria, että lähes kaikki innostuivat puuhasta, ja pyysivät lupaa saada pitää paitoja nurin koko päivän. Mikäs siinä. Yksi tyttö jopa sanoi, että on hauskaa nähdä, miten heihin kohdistuu kummeksuvia katseita ruokalassa. Tämähän se idea onkin, saada viestittää toisillekin vallankumouksen aatetta. ;)


Sitten päästiin varsinaiseen tuunausprojektiin. Vanhat t-paidat saivat kyytiä oppilaiden käsissä, hihat ja kaula-aukot leikattiin sopiviksi ja helmat hapsutettiin. Hapsutusvaihe ei ollut kovin helppo. Joidenkin oli tosi vaikea leikata kahta kerrosta kangasta päällekkäin, kun toinen kerros meinasi karata käsistä.

Paidan alaraunan solmiminen osoittautui yllättävän hankalaksi. Muutamat pojat alkoivat tuskastua, kun eivät meinanneet saada sormia tottelemaan. Heräsi kysymys, eikös 10-vuotiaan jo periaatteessa pitäisi osata perussolmun tekeminen...

Niinhän siinä kävi, että muutamat pojat alkoivat anella, ettei olisi pakko tehdä kokonaista kassia, vaan saisiko millään tehdä Ninja-asua. En viitsinyt alkaa vänkäämään, vaan ajattelin palkita heitä luovuudesta. Olkoot pojat ninjoja, ketkä haluavat. He pyysivät, että otan heistä valokuvan. 

Mutta syntyi niitä kassejakin! 

Ei ollut varsinaisesti ihme, että juuri tytöt tykkäsivät tällaisesta tuunaamisesta kovasti. Yksi tyttö aikoi vielä katsastaa isän vaatekaapin, jos sieltä löytyisi lisää käytöstä poistettuja t-paitoja. Isä saattaa joutua pian shoppailemaan itselleen päälle pantavaa... 

Tuntien päätteeksi sovimme opettajan kanssa, että oppilaat palaavat päivän teemaan vielä kirjoittamalla tietokoneilla pienet tekstin pätkät. 

Vaatevallankumoustunti oli mielestäni erittäin onnistunut, ja suurin osa luokasta lähti innolla mukaan tekemiseen. Tämän ikäiset ovat luonnostaan maailmanparantajia ja se näkyi tämän päivän tuotoksissa ja keskusteluissa selvästi. Itselleni oli hieman yllätys se, miten vaikeaa muutamille oli kankaan leikkaaminen ja varsinkin solmiminen. Alkuun olin ajatellut, että kaikki saavat hetkessä työnsä valmiiksi, mutta joillekin hädin tuskin riitti tuo kaksituntinen. Onneksi kaveriapua oli saatavilla, ja nopeimmat kädet ehtivät auttamaan muitakin solmimisvaiheessa. Vaikutti siltä, että kaikilla oppilailla oli mukavaa, ja opettajakin vaikutti tyytyväiseltä projektiin. 

Vaatevallankumous ysiluokkalaisten kanssa

Vaatevallankumous 18.4.2016. Mielettömän kiva keikka ysiluokkalaisten kanssa! Kävin tutussa ysiluokassa pitämässä vaatevallankummouksen. Paikalla oli kuusi oppilasta, opettaja, ohjaaja ja siviilipalvelusmies. Kukaan ei ollut aikaisemmin kuullutkaan tempauksesta. Olin lähettänyt opettajalle oppitunnin materiaalit valmiiksi nähtäviksi ja kahden tunnin pituinen tempaus sujui diarunkoa seuraten ja keskustellen. Luokka osallistui toimintaan positiivisella mielellä ja naurun helähdyksiä kuului puuhastelun lomassa sekä oppilaiden, että aikuisten suunnalta. Onneksi välissä oli myös välitunti, joka teki maanantai-iltapäivän jaksamisesta helpomman.

Ennen aloitusta sain yhden oppilaan mukaani kääntämään vaatteensa nurinpäin. Luokan opettajalla ja ohjaajalla oli hauskaa, kun he huomasivat sen. Tunnin alussa kävelin oppilaiden edessä ja kyselin, huomasivatko he mitään poikkeavaa. Mikä naurun remmakka siitä syntyi :D Tottahan kaikki huomasivat, että vaatteeni olivat nurinpäin. Sitten keskustelimme, mistä oikein oli kyse ja katsoimme näytteen Yle areenasta, jossa oli haastateltu vaatevallankumoukseen osallistuneita nuoria viime vuonna. Luokan pojatkin innostuivat asiasta ja vaihtoivat vaatteensa nurinpäin. Tutkimme yhdessä, missä kaikissa maissa vaatteemme olivat valmistettu. Vaatteista löytyi: Made in Bangladesh, Turkey, India, Denmark...Oppilaat olivat tietoisia siitä, että sweatshop eli hikipaja ei ollut koulun liikuntasiesta vaan ankeanluontoinen vaatetehdas, jossa jopa lapset työskentelivät. 

Keskustelimme kierrätyksestä. Oppilaat tekivät garderobi-testin omilla Ipadeillaan. Olin aamulla tehnyt qr-koodin sivustolle, joten siirtyminen testiin oli vaivatonta. Luokasta löytyi kierrättäjiä sekä niitä, joilla oli vielä hiukan hiomisen varaa eettisessä puolessa. Keskusteluista tuli kuitenkin ilmi se, että kaikki tiesivät millaista kierrätystä vaatteilla voi tehdä. Kerroin lisäksi luokalle kierrätys brändeistä Globe Hope ja Pure Waste. Oppilaiden oli helppo kurkistaa niiden nettisivuille älylaitteillaan.

Video tehtaan romahtamisesta ei ollut liian rankka oppilaille. Suomensin oppilaille tekstityksen videota katsottaessa. Videon jälkeen kerroin vielä oppilaille, miksi seinät halkeilivat ja tehdas romahti. Keskustelu oli odotetusti vakavaluontoinen.

Ennen välipalaa katsoimme nopeasti videon, mistä selvisi, mitä oli tarkoitus tehdä toisella tunnilla. Lisäksi jokainen valitsi yhden t-paidan itselleen. Näytin oppilaille nopean videon t-paidan tuunaamisesta kassiksi. Se katsottiin vielä uudestaan tauon jälkeen ja alettiin töihin. Kysyin työn lomassa, olivatko oppilaat tuunanneet mitään muuta koulussa tänä vuonna. Kaksi pojista oli valmistamassa tandempyörää kahdesta tavallisesta polkupyörästä. Pojilla ei ollut kuulemma suunnitelmissa valmistaa tandemkypärää, koska se päässä olisi ollut hankalaa kääntää päätä.

Kassit valmistuivat ilman ompelua. Apuna olivat vain sakset ja näppärä oppilas solmijana.

Vanhasta Marimekon paidasta valmistui äitienpäivälahja

ps. Katso vaatevallankumous linkki :)

Riikka

Vaatevallankumousta kutosluokalle

Vaatevallankumous

Olin pitämässä Vaatevallankumous- tunnin entisessä työpaikassani eteläisessä Suomessa eräässä kuudennessa luokassa. Oppilaat olivat minulle osittain ennestään tuttuja, vaikka en varsinaisesti heitä olekaan opettanut. Keskustelin luokan opettajan kanssa aiheesta etukäteen, ja hän toivotti minut lämpimästi tervetulleeksi. Olin valmistautunut tuntiin yhdessä ryhmäläisteni kanssa laatimalla powerpoint-esityksen, jossa käsiteltiin aihetta, ja jossa oli muutamia hyödyllisiä linkkejä. Tunnin päätteeksi oli tarkoitus tehdä kassi vanhasta T-paidasta. Opettaja välitti oppilaiden koteihin pyyntöni vanhasta T-paidasta.

Etukäteen arvelin, että luokka saattaa olla hyvinkin kiinnostunut aiheesta. Keskustelin opettajan kanssa mm. Bangladeshin tehdasonnettomuudesta ja siihen liittyvästä videosta. Päätimme, etten näyttäisi sitä. Sisältö oli melko raaka, ja olisi saattanut järkyttää joitakin oppilaita.

Tunti lähti alkuun mukavalla keskustelulla vaatteiden alkuperästä. Katsoimme pienen videopätkän viimevuotisesta Vaatevallankumouksesta, jossa muutamat oppilaat olivat kääntäneet vaattensa nurinpäin ja kesksutelivat vaatteidensa alkuperästä. Tässä minun luokassani kukaan ei ollut halukas kääntämään omia vaatteitaan, mutta niskalappuja tutkittiin ahkerasti, ja ihmettelyä valmistusmaista kuului joka puolelta. Pohdimme, miksi Unkarista ostettu vaate on tehty Bangladeshissa, samoin kuin Suomesta ostettu vaate? Miksi Marimekon paidassa lukee made in Estonia jne. Keskustelimme paljon myös työolosuhteista, palkoista,lapsityövoimasta ja koulunkäynnistä. Uskon, että moni jäi miettimään asiaa vielä jälkeenkin päin.


Teimme tunnin lopuksi kassin vanhasta T-paidasta. Ohje löytyi internetistä, ja kokeilin itse tehdä jo kotona yhden prototyypin. Koska se onnistui varsin helposti, uskalsin ottaa tämän tehtävän, erityisesti selkeän ohjevideon tukemana ja kannustamana.


Ensimmäinen katselukerta sujui hyvin, kunhan ensin päästiin eteenpäin naurunpurskahduksista ja yksimielisyyteen siitä, ovatko toppi ja T-paita sama asia. Video antaa sen käsityksen, että kassin voi tehdä hyvin nopeasti. Totuus kuitenkin on, että kaikki työvaiheet kannattaa tehdä, ja ne kannattaa tehdä huolellisesti. Kaikki kuitenkin saivat kassin aikaiseksi, osa nopeammin ja osa hitaammin. Erilaisia variaatioita oli useita. Hyvin luovasti osa hyödynsi vielä kauluksenkin hiuspannaksi tai naamariksi.

Jos tilanne olisi ollut hieman rauhallisempi, ja olisin saanut joukon uskomaan, että kannattaa tehdä rauhallisesti, useammassa kassissa olisi pitävämpi pohja. Video olisi myös kannattanut katsoa monta kertaa, vaihe kerrallaan. Se olisi varmasti selkiyttänyt lopputulosta ja työvaiheita. Pääasia oli kuitenkin keskustelun herättäminen tästä tärkeästä asiasta, ja hyvä esimerkki vanhan vaatteen hyödyntämisestä. Itse opin taas uutta ryhmänhallinnasta, koneiden käytöstä ja huolellisesta suunnittelusta :)

Annamaija

Blogiteksti sisältää

·      kuvaus paikasta

·      ketkä osallistuivat

·      mitä, miksi, miten, milloin tehtiin

·      miten sujui – oma arviointi

·      havaintoja kohderyhmän fiiliksistä

·      väh. 1 kuva

Kirjoitukset blogiin vappuun mennessä