Olin pitämässä Vaatevallankumous- tunnin entisessä työpaikassani eteläisessä Suomessa eräässä kuudennessa luokassa. Oppilaat olivat minulle osittain ennestään tuttuja, vaikka en varsinaisesti heitä olekaan opettanut. Keskustelin luokan opettajan kanssa aiheesta etukäteen, ja hän toivotti minut lämpimästi tervetulleeksi. Olin valmistautunut tuntiin yhdessä ryhmäläisteni kanssa laatimalla powerpoint-esityksen, jossa käsiteltiin aihetta, ja jossa oli muutamia hyödyllisiä linkkejä. Tunnin päätteeksi oli tarkoitus tehdä kassi vanhasta T-paidasta. Opettaja välitti oppilaiden koteihin pyyntöni vanhasta T-paidasta.
Etukäteen arvelin, että luokka saattaa olla hyvinkin kiinnostunut aiheesta. Keskustelin opettajan kanssa mm. Bangladeshin tehdasonnettomuudesta ja siihen liittyvästä videosta. Päätimme, etten näyttäisi sitä. Sisältö oli melko raaka, ja olisi saattanut järkyttää joitakin oppilaita.
Tunti lähti alkuun mukavalla keskustelulla vaatteiden alkuperästä. Katsoimme pienen videopätkän viimevuotisesta Vaatevallankumouksesta, jossa muutamat oppilaat olivat kääntäneet vaattensa nurinpäin ja kesksutelivat vaatteidensa alkuperästä. Tässä minun luokassani kukaan ei ollut halukas kääntämään omia vaatteitaan, mutta niskalappuja tutkittiin ahkerasti, ja ihmettelyä valmistusmaista kuului joka puolelta. Pohdimme, miksi Unkarista ostettu vaate on tehty Bangladeshissa, samoin kuin Suomesta ostettu vaate? Miksi Marimekon paidassa lukee made in Estonia jne. Keskustelimme paljon myös työolosuhteista, palkoista,lapsityövoimasta ja koulunkäynnistä. Uskon, että moni jäi miettimään asiaa vielä jälkeenkin päin.
Teimme tunnin lopuksi kassin vanhasta T-paidasta. Ohje löytyi internetistä, ja kokeilin itse tehdä jo kotona yhden prototyypin. Koska se onnistui varsin helposti, uskalsin ottaa tämän tehtävän, erityisesti selkeän ohjevideon tukemana ja kannustamana.
Ensimmäinen katselukerta sujui hyvin, kunhan ensin päästiin eteenpäin naurunpurskahduksista ja yksimielisyyteen siitä, ovatko toppi ja T-paita sama asia. Video antaa sen käsityksen, että kassin voi tehdä hyvin nopeasti. Totuus kuitenkin on, että kaikki työvaiheet kannattaa tehdä, ja ne kannattaa tehdä huolellisesti. Kaikki kuitenkin saivat kassin aikaiseksi, osa nopeammin ja osa hitaammin. Erilaisia variaatioita oli useita. Hyvin luovasti osa hyödynsi vielä kauluksenkin hiuspannaksi tai naamariksi.
Jos tilanne olisi ollut hieman rauhallisempi, ja olisin saanut joukon uskomaan, että kannattaa tehdä rauhallisesti, useammassa kassissa olisi pitävämpi pohja. Video olisi myös kannattanut katsoa monta kertaa, vaihe kerrallaan. Se olisi varmasti selkiyttänyt lopputulosta ja työvaiheita. Pääasia oli kuitenkin keskustelun herättäminen tästä tärkeästä asiasta, ja hyvä esimerkki vanhan vaatteen hyödyntämisestä. Itse opin taas uutta ryhmänhallinnasta, koneiden käytöstä ja huolellisesta suunnittelusta :)
Annamaija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti