Vaatevallankumousta nelosten kanssa

Maanantaina vietin mukavan parituntisen erään koulun neljäsluokkalaisten kanssa. Paikalla olivat minun lisäkseni 21 oppilasta ja opettaja. Alkuun juttelimme vaatteiden ostosta ja siitä, mitä niille tehdään sen jälkeen, kun niitä ei enää käytetä. Sitten kävimme keskustelua taustalla olevien diojen pohjalta, ja mietimme mm. sitä, onko ihan sama, mistä vaatteensa ostaa. Tästä oli luontevaa alkaa tutkia puseroissa olevia lippulappusia, ja oppilaat innokkaina huutelivatkin: Made in China, Made in Korea, Made in Germany, jne.

Asian edetessä kerroin oppilaille, mistä vaatevallankumous on saanut alkunsa. Pyysin yhtä poikaa etsimään tietoa hakusanalla: rana plaza. Kunniatehtävän saanut poika haki opettajan ipadin, ja innoissaan valisti muuta luokkaa löytämillään tiedoilla. Pian päästiin keskusteluun, miten on mahdollista, että lapset voivat joutua tekemään tehdastyötä. Miten on mahdollista, että vaikka työntekijät näkevät, että tehtaan seinissä on sortumia, pomot eivät välitä siitä mitään. Yllätyin siitä, miten syvällisiä ajatuksia neljäsluokkalaisilla oli tapahtumien kulusta. Samalla kasvoi ymmärrys siitä, miten hyvin meillä täällä Suomessa on kaikki.

Syvällisten pohdintojen päätteeksi alkoi hirmu hässäkkä, kun paitoja alettiin kääntää ylösalaisin. Neljäsluokkalaiset ovat sen verran nuoria, että lähes kaikki innostuivat puuhasta, ja pyysivät lupaa saada pitää paitoja nurin koko päivän. Mikäs siinä. Yksi tyttö jopa sanoi, että on hauskaa nähdä, miten heihin kohdistuu kummeksuvia katseita ruokalassa. Tämähän se idea onkin, saada viestittää toisillekin vallankumouksen aatetta. ;)


Sitten päästiin varsinaiseen tuunausprojektiin. Vanhat t-paidat saivat kyytiä oppilaiden käsissä, hihat ja kaula-aukot leikattiin sopiviksi ja helmat hapsutettiin. Hapsutusvaihe ei ollut kovin helppo. Joidenkin oli tosi vaikea leikata kahta kerrosta kangasta päällekkäin, kun toinen kerros meinasi karata käsistä.

Paidan alaraunan solmiminen osoittautui yllättävän hankalaksi. Muutamat pojat alkoivat tuskastua, kun eivät meinanneet saada sormia tottelemaan. Heräsi kysymys, eikös 10-vuotiaan jo periaatteessa pitäisi osata perussolmun tekeminen...

Niinhän siinä kävi, että muutamat pojat alkoivat anella, ettei olisi pakko tehdä kokonaista kassia, vaan saisiko millään tehdä Ninja-asua. En viitsinyt alkaa vänkäämään, vaan ajattelin palkita heitä luovuudesta. Olkoot pojat ninjoja, ketkä haluavat. He pyysivät, että otan heistä valokuvan. 

Mutta syntyi niitä kassejakin! 

Ei ollut varsinaisesti ihme, että juuri tytöt tykkäsivät tällaisesta tuunaamisesta kovasti. Yksi tyttö aikoi vielä katsastaa isän vaatekaapin, jos sieltä löytyisi lisää käytöstä poistettuja t-paitoja. Isä saattaa joutua pian shoppailemaan itselleen päälle pantavaa... 

Tuntien päätteeksi sovimme opettajan kanssa, että oppilaat palaavat päivän teemaan vielä kirjoittamalla tietokoneilla pienet tekstin pätkät. 

Vaatevallankumoustunti oli mielestäni erittäin onnistunut, ja suurin osa luokasta lähti innolla mukaan tekemiseen. Tämän ikäiset ovat luonnostaan maailmanparantajia ja se näkyi tämän päivän tuotoksissa ja keskusteluissa selvästi. Itselleni oli hieman yllätys se, miten vaikeaa muutamille oli kankaan leikkaaminen ja varsinkin solmiminen. Alkuun olin ajatellut, että kaikki saavat hetkessä työnsä valmiiksi, mutta joillekin hädin tuskin riitti tuo kaksituntinen. Onneksi kaveriapua oli saatavilla, ja nopeimmat kädet ehtivät auttamaan muitakin solmimisvaiheessa. Vaikutti siltä, että kaikilla oppilailla oli mukavaa, ja opettajakin vaikutti tyytyväiseltä projektiin.