Halusimme vaatevallankumouksen tiimoilta tutustua vaatteissa käytettäviin erilaisiin kuituihin, niiden ominaisuuksiin ja ekologisuuteen. Olemme listanneet alle yleisimpiä tekstiilikuituja, joihin olemme itsekin vaatteiden materiaalilapuissa törmänneet. Tavoitteenamme oli luokitella eri kuidut kategorioihin “suosi näitä/vältä näitä” niiden ekologisuuden mukaan, mutta tarkemmin materiaaleihin perehdyttyämme huomasimme sen olevan hankalaa ja näkökulmasta riippuvaista. Esimerkiksi viskoosiprosessin rikkivety, puuvillan valmistuksessa kuluva valtava vesimäärä sekä polyesterin öljypohjaisuus ovat kaikki ympäristön kannalta ongelmallisia. Näin edes luonnonkuituja ja tekokuituja ei voida asettaa täysin vastakkain. Päätimmekin siis vain listata esiteltyjen kuitujen kohdalle muutamia ekologisuuteen ja käyttömukavuuteen vaikuttavia seikkoja.
Jokainen suomalainen jättää jälkeensä peräti 10 kiloa tekstiilijätettä vuodessa. Tekstiilijätteen vähentämistä edistäisi ennen kaikkea se, että kuluttajat hankkisivat vain kohtuullisen määrän kestäviä vaatteita ja kodintekstiilejä ja käyttäisivät niitä pitkään. Loppussa on kuitenkin vielä yleinen koonti siitä, kuinka tekstiilit ja tekstiilijäte kierrättetään.
Haastammekin teidät pitämään materiaalipäiväkirjaa yhden päivän ajan ja huomaamaan, kuinka monia eri materiaaleja/kuituja päivän aikana puette yllenne. Haasteemme tavoitteena on lisätä kuluttajien tietoisuutta vaatteissa käytettävien materiaalien kirjosta.
LUONNONKUIDUT:
Puuvilla (CO)
Puuvilla on siemenkuitu, jota saadaan puuvillakasveista. Puuvilla on maailman eniten tuotettu luonnonkuitu ja toiseksi eniten tuotettu tekstiilikuitu polyesterin jälkeen. Puuvillaa viljellään noin 100 maassa, suurimmat tuottajamaat ovat Kiina, Yhdysvallat, Intia ja Pakistan.
Ominaisuudet tekstiilinä: Miellyttävä päällä. Taipuisa ja hyvä kosteudenimukyky.
Ekologisuus: 20-25 % maailman hyönteismyrkyistä ja yli 10 % torjunta-aineista käytetään puuvillan kasvattamiseen, vaikka puuvillan viljelyala kattaa vain 2,5 % maailman viljelyalasta. Yhden puuvillakilon viljelyyn menee lisäksi 200-300 litraa vettä. Puuvilla on biohajoavaa, mutta korkeiden torjunta-ainemäärien takia vain luomupuuvillaa on suositeltava kompostoida. Luomupuuvillan tuontanto on kuitenkin vain noin 1 % maailman puuvillan tuotannosta.
Pellava (LI)
Pellavaa saadan pellava-kasvin ja sen lähisukulaiskasvien varressa olevista kuiduista. Suurinta pellavantuotanto on Venäjällä ja Baltian maissa. Pellavan valmistaminen kankaaksi on työlästä, joten tuotantokustannukset ovat korkeat.
Ominaisuudet tekstiilinä: Pellavakangas on kestävää ja se hengittää hyvin. Pellava allergisoi luonnonkuiduista vähiten, mutta sen huonoja puolia ovat rypisyvyys ja huono taittolujuus.
Ekologisuus: Pellavan kasvatus vaatii vain vähän torjunta-aineita ja keinokastelua ei tarvita. Pellavakangas on kuitenkin usein valkaistu voimakkaasti, sillä sen luonnollinen väri on ruskeanharmaa. Värjätyt kankaatkin valkaistaan usein tasaisen värin aikaansaamiseksi.
Hamppu (HA)
Hamppu on ollut käytössä tekstiilikuituna jo tuhansia vuosia. Hamppu kasvaa nopeasti, ja hampun kasvattaminen elvyttää maaperää. Kuituhamppu on eri lajike kuin huumausaineeseen käytettävä hamppu, mutta samankaltaisuus kasvien välillä on aiheuttanut viljelykiellon esimerkikisi Yhdysvalloissa. Hamppua voidaan kasvattaa monenlaisissa eri ilmastoissa, ja merkittäviä tuottajamaita ovat Kiina ja Romania.
Ominaisuudet tekstiilinä: Hamppukangas muistuttaa paljon pellavakangasta ja on kestävää ja hengittävää. Kangas on helposti rypistyvää, mutta sillä on erinomainen lämmönjohtokyky. Hamppukankangas on imukykyistä ja venyy käytössä muita luonnonkuituja vähemmän.
Ekologisuus: Hamppukuitu on yksi ekologisimmista tekstiilimateriaaleistamme, sillä se tarvitsee kasvaakseen hyvin vähän tai ei lainkaan keinokastelua tai torjunta-aineita.
Silkki (SE)
Silkki on silkkiperhosen toukan koteloista kelattua kuitua, josta tehdään kangasta. Silkin historia alkaa jo 200 eKr. ja se edustaa noin 0,2% maailman kuitutuotannosta. Silkin tuotanto on koko ajan kasvanut, ja ylellisyystuotteen sijasta sitä käytetään yhä enemmän esimerkiksi jokapäiväisessä pukeutumisessa. Tärkeimmät tuottajamaat ovat Kiina, Intia ja Japani.
Ominaisuudet tekstiilinä: Silkkikangas on kiiltävää, joustavaa ja lujaa. Kangas on kevyttä, ja tuntuu iholla miellyttävältä. Kankaalla on hyvä lämmöneristämiskyky: se tarjoaa tarvittaessa lämpöä, mutta tuntuu silti viileältä. Silkkituotteen hoito vaatii huolellisuutta, sillä kangasta ei saisi säilyttää likaisena ja pesu on tehtävä varoen. Joillekin silkkituotteille käy vain kemiallinen pesu.
Ekologisuus: Silkki on ekologinen luonnonmateriaali, sillä se ei vaadi vesipesua ja puhdistamiseen riittää tuuletus. Silkkikangas neutralisoi hajuja, hylkii likaa ja on paloturvallista. Silkki on bilologisesti hajoava luonnonmateriaali.
Villa (WO)
Villakuitu on uusiutuva elänperäinen raaka-aine ja kemialliselta koostumukseltaan proteiinikuitu. Villakuitujen osuus maailman kuitutuotannosta on noin kolme prosenttia, ja suurimpia tuottajamaita ovat mm. Australia, Uusi-Seelanti ja Kiina.
Villoja on eri laatuja, ja pelkästä villasta puhuttaessa kyse on yleensä lampaanvillasta. Merinovilla ja alpakka ovat saaneet nimensä eläimen mukaan, eli niitä saadaan merinolampaasta ja alpakasta. Kashmir puolestaan on saanut nimensä Kashmirin alueen mukaan. Kashmirvillaa saadaan chyangra-vuohista, joiden pehmeästä mahanalusvillasta käytetään nimitystä pashminavilla. Mohair on angoravuohesta saatavaa hienolaatuista villaa. Angoravilla on taas peräisin angorakanista.
Villatuote kannattaa pestä vain, jos siihen on tullut tahroja. Kostealla ilmalla tuulettaessa villan kuidut turpoavat, jolloin epäpuhtaudet ja hajut poistuvat. Jos tuote kestää konepesun, pesu 30-40°.
Ominaisuudet tekstiilinä: Hengittävä, lämmin, sitoo kosteutta. Villa on suhteellisen paloturvallinen materiaali. Villatuote voi vanua.
Ekologisuus: Villa on uusiutuva luonnontuote, jolle tuuletus riittää puhdistukseksi. Suurimmissa tuotantomaissa eläinten kasvatus on kuitenkin tehotuotantoa, jolloin eläinlaumat voivat aiheuttaa eroosiota ja luonnon monimuotoisuuden vähenemistä. Lisäksi eläimiin käytetään torjunta-aineita, jotta loiset pysyisivät poissa eivätkä eläinten olosuhteet ole aina hyvät. Lammasta voidaan esimerkiksi kuitenkin kasvattaa myös lihan vuoksi, jolloin villa on sivutuote ja sitä kautta ekologista.
TEKOKUIDUT
Tekokuituja voidaan käyttää luonnonkuitujen vahvistamiseen, joten ne eivät aina ole huono valinta. Tekokuitujen valmistus voi myös olla joitakin luonnonkuituja ekologisempaa. Tekokuidut voidaan jakaa kahteen alakategoriaan: muuntokuituihin ja synteettisiin kuituihin.
Muuntokuidut:
Muuntokuidut ovat tekokuituja, joiden raaka-aineet ovat alkuperäisin luonnosta. Eniten käytetty muuntokuitujen raaka-aine on selluloosa.
Viskoosi (VI, CV)
Viskoosia voidaan valmistaa ja viimeistellä käyttötarkoituksen mukaan, ja vaatekäyttöön tarkoitetun kuidun lisäksi viskoosista valmistetaan mm. kuituja vanuteollisuudelle ja autonrenkaisiin. Viskoosia käytetään vaatteissa usein vuorimateriaalina, sillä se on sähköistymätöntä. Viskoosi saattaa kutistua ja rypistyä mekaanisessa muokkauksessa.
Ominaisuudet tekstiilinä: Hengittävä, pehmeä tuntu. Ei sähköisty. Vaatteet saattavat nyppyyntyä.
Ekologisuus: Valmistamiseen käytetään paljon vettä ja kemikaaleja.
Modaali (MD, CMD)
Modaali on viskoosin kaltainen kuitu, ja kuitujen valmistusprosessi onkin miltei samanlainen. Modaali on syntynyt viskoosin tuotekehityksessä, jossa on pyritty välttämään viskoosin huonot puolet, eli rypistyminen ja kutistuminen. Modaalikuitua käytetään puuvillan kanssa sekoitteena erityisesti trikootuotteissa, joissa se antaa tuotteille kiiltoa ja sileyttä.
Ominaisuudet tekstiilinä: Pehmeä tuntu ja hengittävä. Ei sähköisty, mutta saattaa nyppyyntyä. Mitta- ja muotopysyvyys suhteellisen hyvä.
Ekologisuus: Valmistamiseen käytetään paljon vettä ja kemikaaleja.
Lyocell (CLY): Lyocell on biohajoava selluloosakuitu, jota tehdään puumassasta. Lyocellissä yhdistyvät luonnon- ja tekokuitujen hyvät ominaisuudet. Lyocellia voidaan käyttää sellaisenaan tai sekoitettuna puuvillaan tai synteettisiin kuituihin. Lujuutensa vuoksi lyocellilla on myös teknisiä käyttökohteita. Lyocell tunnetaan myös kauppanimellään Tencel, ja se tuli markkinoille 1990-luvulla.
Ominaisuudet tekstiilinä: Laskeutuva ja hengittävä, pehmeän tuntuinen. Ei kutistu kovin paljon eikä nyppyynny tai sähköisty.
Ekologisuus: Ympäristöystävällinen, sillä tuotantoprosessissa vesi kierrätetään ja liuotin on myrkytön. Biohajoava.
Synteettiset kuidut:
Synteettisten kuitujen valmistuksen lähtöaineina ovat yleensä öljy, kivihiili, ilma ja vesi, ja samoista raaka-aineista saavat alkunsa myös erilaiset muovituotteet. Niiden kaupallinen valmistus aloitettiin 1940-luvulla. Synteettisten kuitujen valmistamiseen käytetään kemikaaleja, joista tulee päästöjä niin ilmakehään kuin vesistöihinkin. Valmistusmenetelmät vievät energiaa, mutta toisaalta energiaa säästyy, kun kuidun värjäys voidaan tehdä jo valmistusvaiheessa. Tekokuidut eivät maadu, ja niiden kierrätys on hankalaa, mutta toisaalta niiden jalostuksessa käytetään luonnonkuituihin verrattuna vähemmän kemiallisia aineita.
Ominaisuudet tekstiilinä: Synteettiset kuidut ovat kevyitä ja kestäviä. Ne sähköistyvät ja likaantuvat helposti sekä nyppyyntyvät. Synteettiset kuidut saattavat kutistua pesussa tai rumpukuivauksessa huomattavasti. Ne imevät itseensä huonosti vettä, joten vaatteet kuivuvat nopeasti. Synteettisistä kuiduista valmistettuja tekstiilejä ei kannata laittaa koneeseen samaan aikaan kuin luonnonkuituisia tekstiilejä, sillä synteettiset kuidut imevät itseensä luonnonkuiduista irronnutta nukkaa. Pesussa painavammat luonnonkuidut saattavat myös aiheuttaa ryppyjä kevyisiin synteettisiin kuituihin. Synteettisten kuitujen huonoja ominaisuuksia pyritään kompensoimaan esimerkiksi sekoittamalla niihin luonnonkuituja.
Akryyli (PAN)
Akryyli valmistetaan uusiutumattomista luonnonvaroista öljynjalostuksen sivutuotteena. Akryyli on kevyt mutta luja keinokuitu, jota käytetään usein luonnonkuidun, kuten villan vahvistamiseen. Akryyli sähköistyy ja nyppyyntyy helposti. Se on materiaalina pehmeä ja villamaisen tuntuinen, mutta hiostava. Akryyliä käytetään useimmiten neuleissa, jotka ovatkin useimmiten 100% akryyliä kuitumateriaalin edullisuudenkin vuoksi.
Ekologisuus: Nopean nyppyyntyimsen vuoksi tekstiilin elinkaari käytössä saattaa olla lyhyt, sillä tekstiili voi alkaa näyttää huonolta jo lyhyenkin ajan jälkeen. Nyppyjä voi kuitenkin poistaa esimerkiksi nypynpoistajalla, jolloin tuote näyttää taas paremmalta.
Polyesteri (PES)
Polyesteri on eniten käytetty ja tuotettu tekstiilikuitu, ja 2000-luvun alussa se edusti lähes 70% synteettisten kuitujen tuotannosta. Kaikesta tekstiilikuitutuotannosta sen osuus on noin 40%. Polyesteri soveltuu monenlaisiin eri käyttötarkoituksiin ja sitä käytetään sellaisenaan sekä erityisesti sekoitteina, joissa se lisää lujuutta, muotopysyvyyttä sekä helppohoitoisuutta. Polyesteritekstiilit ovat nopeasti kuivuvia ja usein silittämättä siistejä. Kuitukankaan hengittävyys on kuitenkin yleisesti huono, ja se nyppyyntyy ja säköistyy helposti ilman oikeanlaista viimeistelyä.
Ekologisuus: Voidaan kierrättää sulattamalla ja käyttää uudelleen, kuitu on myös biohajoava. Lujuutensa takia kuidusta valmistetut tekstiilit kestävät käytössä.
Polyamidi (PA)
Polyamidi on toiseksi eniten käytetty synteettinen kuitu, ja esimerkiksi nailon on polyamideihin lukeutuva tekninen muovi. Tärkeimpiä tuottajamaita ovat Kiina, USA, Belgia ja Japani. Polyamidia käytetään sekä sellaisenaan että sekoitteena, ja siitä valmistetaan esimerkiksi sukkia ja sukkahousuja, urheilu- ja työvaatekankaita, vuorikankaita, pitsejä ja uimapukuneuleita. Polyamidituotteiden hyviä ominaisuuksia ovat lujuus, kulutuksen kesto, keveys, joustavuus, elastisuus ja värjäämisen helppous. Polyamidituotteilla on hyvät pesuominaisuudet: muoto pysyy ja vaate kuivuu nopeasti. Huonoja ominaisuuksia ovat pieni kosteudenimukyky, sähköistyminen, taipumus nyppyyntyä sekä hiostavuus. Polyamidi ei rypisty helposti, mutta liian korkeissa lämpötiloissa siihen saattaa jäädä pysyviä ryppyjä.
Ekologisuus: Tuotteet puhdistuvat helposti, mutta niitä on pestävä usein, sillä ihosta erittyvä rasva ja hiki kellastuttavat polyamidia.
Elastaani (EL)
Elastaanin tunnetuin kauppanimi on lycra, ja sen tärkein ominaisuus on joustavuus. Jo muutaman prosentin lisäys elastaanikuitua tekstiilissä antaa tuotteelle joustavuuden. Tyypillisiä elastaania sisältäviä tuotteita ovat uimapuvut, alusvaatteet, T-paidat, sukat ja resorit. Hiki, merivesi, auringonvalo ja kloori haurastuttavat elastaania. Pesuohjeet määräytyvät yleensä tuotteen muiden raaka-aineiden mukaan, ja huuhteluaineen käyttöä ei suositella elastaania sisältäville tuotteille. Elastaani kellastuu ajan myötä.
Ekologisuus: Elastaania sisältävä tuote tulisi pestä usein heikon hienkeston vuoksi.
Tekstiilien kierrätys:
Tekstiili on arvokasta raaka-ainetta siinä mielessä, että sen valmistusprosessin aikana on käytetty runsaasti energiaa ja vettä sekä kangaskuidusta riippuen mahdollisesti öljyä, selluloosaa ja erilaisia kemikaaleja. Hyväkuntoiset mutta tarpeettomat tekstiilit voi myydä kirpputorilla, lahjoittaa tuttaville tai hyväntekeväisyyteen. Lähimmän vaatekeräyspisteen voit etsiä osoitteesta: https://www.kierratys.info. Useat vaatekauppaketjut, kuten Lindex, H&M, Seppälä, KappAhl ja Finlayson, järjestävät myös tekstiilikeräyksiä. Jotkut liikkeistä antavat kiitokseksi kierrätyksestä alennuskupongin, lisätietoja löydät yritysten nettisivuilta.
Luonnon materiaaleista valmistetut kuitujätteet voidaan kompostoida, jolloin ne palautuvat luonnon kiertokulkuun. Ympäristöä saastuttavat kuitenkin erilaiset kemikaalit, joita tuotteessa saattaa vielä olla, joten ainoastaan luomulaatuisten luonnonkuitutekstiilien kompostointi on suositeltavaa. Synteettiset kuidut eivät maadu. Ne voidaan kierrättää kemiallisesti, mutta se on kallista.
Tekstiilit, jotka eivät sellaisenaan sovi enää muuten kierrätettäväksi, hävitetään polttamalla. Tekstiilijäte kuuluu seka- tai kuivajätteeseen, ellei kunnassa kerätä erikseen energiajätettä tai palavaa jätettä. Tekstiilijätteen polttaminen kuitenkin saastuttaa ympäristöä jonkin verran niiden sisältämien kemikaalien takia. Tekstiilijätettä ei ole kuitenkaan saanut enää viedä kaatopaikalle orgaanisen aineen kaatopaikkakiellon myötä 31.12.2015 jälkeen. Tämän kiellon noudattamisesta vastuussa on kuitenkin jätehuolto, joten kuluttajan ei siitä tarvitse murehtia. Osa vaatekauppaketjuista hyväksyy rikkinäisetkin tekstiilit keräykseen, ja sitäkin mahdollisuutta kannattaa muistaa hyödyntää.
Lähteet: linotte.fi, ekotuki.fi, kuidut.omasivu.fi, teeitse.punomo.fi, stjm.fi/kuituopas/, vihreatvaatteet.com, modelia.fi/hoito-ohjeet/, luonto.v-smol.fi/kulutusvalinnat/tekstiili.html
Tekijät: Anna, Matleena & Emma
