Vaatteiden korjaus- ja tuunauspaja "jäteviikon" kunniaksi

Mietimme pitkään, mitä voisimme tehdä Euroopan jätteen vähentämisen viikon kunniaksi. Aluksi ajattelimme pistää pystyyn keräyspisteen, johon saa lahjoittaa esimerkiksi leluja. Olisimme antaneet nämä eteenpäin esimerkiksi Pelastusarmeijalle, mutta emme saaneet vastauksia mahdollisilta vastaanottajilta. Päätimme kokeilla jotain muuta ja saimme idean kurssiltamme, kun tuunasimme omia vaatteita.

Järjestimme Vaatteiden tuunaus- ja korjauspajan Yliopistolla, X-rakennuksessa 24.11. klo 15.30-18.00. Loimme Facebook:in julkisen tapahtuman, jossa kerroimme tapahtumasta ja kuka sinne saisi tulla jne. Tapahtumassa oli tarkoituksena saada käyttää koulun ompelutarvikkeita (koneita, lankoja ym.). Omat vaatteet oli kuitenkin tuotava itse. Halusimme järjestää kyseisen pajan, koska opiskelijoilla ei välttämättä ole kotona omia ompelutarvikkeita eikä taitoa korjata rikki menneitä vaatteita. Jos saamme rikkinäiset tai tuunausta vaativat vaatteet uudelleen käyttöön, emme heitä niitä pois ja näin vähennämme syntyvän jätteen määrää. Mietimme tapahtuman jakamista muillakin tavoin, mutta emme osanneet yhtään arvioida, kuinka moni tapahtumaan osallistuisi. Jaoimme infoa tutuille myös erilaisten ryhmien kautta esim. facebook:ssa ja Whatsapp:ssa.

Tapahtumaan osallistui muutamia opiskelijoita. Heidän tarpeensa olivat erilaisia: jotkut korjasivat vaatteitaan, pari tuunasi Liikunnan tanssiaisiin esiintymisasua ja eräs ompeli haalarimerkkejä haalariinsa. Osallistujia oli vähemmän, mitä toivoimme. Ainakin Sannin monet opiskelijakaverit olisivat halunneet osallistua tapahtumaan, mutta heillä oli pakollinen kouluhomma samaan aikaan. Teimme ilmoituksen hieman myöhään, koska muutimme alkuperäistä ideaamme. Olisimme voineet jakaa tapahtumaa myös muualla. Halusimme kuitenkin jakaa tätä ns. tuttujen ja turvallisten ihmisten kesken. Oli kuitenkin mukava huomata, että ne jotka osallistuivat pitivät pajasta ja toivoivat tällaista jatkossakin. Myös monet, jotka eivät päässeet osallistumaan, olisivat mielellään tulleet - kaikiltahan löytyy lähes aina jotain korjattavaa! :)

Sanni & Jasmin

Craftivism - Ota kantaa kirjomalla

Saimme tehtäväksemme käsityön soveltavalla pom-kurssilla toteuttaa tempauksen liittyen Euroopan jätteen vähentämisen viikkoon. Pitkän pohdinnan jälkeen totesimme, että haluamme tehdä kantaaottavan käsityön. Aihe oli kuin meille räätälöity, sillä aikamme oli melko rajallinen, mutta halusimme kuitenkin saada aikaan jotain, jolla vaikuttaa ihmisten asenteisiin. Ideamme syntyi Craftivism -nimisestä (craft + activism) liikkeestä, jossa ajatuksena on mennä julkiselle paikalle tekemään jotain kantaaottavaa käsityötaidetta ja jättää työ näkyvälle paikalle. Työn voi tehdä mistä tahansa itselleen tärkeästä aiheesta ja valita haluamansa tekniikan. Parhaassa tapauksessa työstä syntyy muiden ihmisten kanssa luonnollisesti keskustelua, jolloin keskustelu automaattisesti ohjautuu työn inspiraationa toimiviin teemoihin.

Valitsimme työtekniikaksemme kirjomisen, sillä halusimme työhömme pakkausjätteen vähentämiseen liittyviä iskulauseita tekstin muodossa ja kirjominen oli tähän tarkoitukseen todella luonnollinen valinta. Kirjontatyön teko on myös helppo viedä julkiselle paikalle, koska siihen riittää muutama pieni väline. Suunnittelimme iskulauseet etukäteen kahvikupposen ääressä ja otimme ideoita niihin Euroopan jätteen vähentämisen viikon virallisilta nettisivuilta. Halusimme käyttää työhön "jämämateriaaleja", eli käsityöluokan tilkkulaatikko oli kovassa käytössä.

H-hetkellä valitsimme Craftivismin kohteeksemme Vakiopaine -kuppilan, joka on suosittu nuorten aikuisten keskuudessa. Arvelimme, että toimintamme sopisi muun muassa tähän ympäristöön, sillä tunnelma on paikassa rento ja uskomme, että nuoria aikuisia kiinnostavat ympäristöasiat ja jätteen vähentäminen. Toimintamme tulee toivottavasti tavoittamaan kuitenkin myös muita kohderyhmiä, kun laitamme valmiit teokset esille.

Keskustelu käy vilkkaana ja teekupit tyhjenevät. 

Aloimme kirjoa kolmea iskulausetta: Tuunaa turhake, Pelasta pallo ja #fiksupakkaus, joka oli kampanjan virallinen hashtag. Kirjoessamme meille syntyi syvällisiä keskusteluja maapallon tilanteesta. Mietimme myös sitä, kuinka haastavaa jätteen minimoiminen on, kun se menee äärimmäisyyksiin. Eräs ryhmäläisemme kertoi lukeneensa amerikkalaisesta naisesta, joka oli vuoden ajan vältellyt ylimääräistä jätettä. Hänen jätteen määränsä oli vuoden ajalta ollut hyvin pieni ja aloimme pohtia, miten vaikeaa olisi itse päästä samoihin määriin. Arvioimme myös omia kulutustapojamme ja niiden merkitystä jätteen syntymisessä: kukin meistä oli kiinnittänyt huomiota jätteen vähentämiseen esimerkiksi muovipussien osalta, mutta myös parannettavaa löytyi. Muun muassa monet ostamamme elintarvikkeet ja kosmetiikka ovat muovisissa pakkauksissa.

Työt valmistuvat hitaasti, mutta varmasti.

Kirjoessamme kuppilan muut asiakkaat katsoivat kyllä pitkään tekemisiämme, mutta eivät tulleet kuitenkaan kysymään, mitä teemme. Emme myöskään halunneet tuputtaa aihetta heille, mutta he mahdollisesti kuulivat meidän vilkkaan keskustelumme. Työmme eivät tulleet sillä kertaa vielä valmiiksi, joten ne odottavat vielä esillepääsyä. Mielestämme tempauksemme onnistui hyvin ja pidimme erityisesti siitä, että on mahdollista vaikuttaa myös olematta kärkäs ja kovaääninen. Voisimme hyvin kuvitella toteuttavamme Craftivismia muidenkin aiheiden puitteissa ja erilaisessa kontekstissa.

- Anniina, Katariina ja Moona -

Rakkaudella tehty vauvan vaate Etiopian vauvoille

Tutustuin kurssin aikana Nuttu-projektiin Vaatevallankumous-teeman pohjalta. Nuttu on malliltaan yksinkertainen ja helposti neulottava vauvanvaate, joka kehiteltiin Etiopian Airan sairaalan synnytysosastolta tulleesta avunpyynnöstä. Evankelisluterilaisen seurakunnan Kansanlähetystyön lähetystyöntekijä ja diakonissa Pirkko Tuppuraiselta kysyttiin vuonna 2008, olisiko suomalaisilla jotakin ratkaisua vauvanvaatteeksi. Tästä alkoi suuri projekti, joka on tähän päivään laajentunut muutamasta nututsta kymmeniin tuhansiin neulottuihin vaatteisiin, joilla on autettu perheitä Etiopiassa ja nykyään myös Romaniassa. 

Nutut ovat monelle köyhälle odottavalle äidille ainoa vauvanvaate, jonka pystyvät hankkimaan lastaan varten. Ne myös auttavat keskosvauvoja selviämään Etiopian sadekaudesta ja houkuttelevat paikallisia äitejä synnyttämään sairaalassa, sillä vain 8% Etiopian naisista synnyttää sairaaloissa. Keskoskaappien puuttuessa nuttu toimii myös pienen lapsen lämpönä ja turvana ensimmäisten elinviikkojen aikana. Projekti on ajatusmaailmaltaan hyvin samanlainen kuin suomalainen äitiyspakkaus, joka kehitettiin tarjoamaan naisille turvallinen raskausaika ja etenkin köyhymmille perheille tarvikkeet lapsen saapumiseen. 

Otin yhteyttä nuttujen "äitiin" Pirkko Tuppuraiseen ja hänen mukaansa projektiin pyrittiin vastaamaan vuonna 2008 odotuksella, että nuttuja saataisiin lähetettyä n. 50. Hän ei olisi silloin millään uskonut projektin laajentumista ja suurta suosiota, jonka se on saavuttanut. Nuttuja on neulottu nyt jo 14 eri maassa ja vuonna 2015 Nuttu.info sivustolle arvioitu nuttujen neulottu määrä oli jo yli 85 000. Projektissa on ollut mukana yli 700 erilaista neulomisryhmää, mukaanlukien koululuokkia, kansalaisjärjestöjä, seurakuntia ja työpaikkoja.   

  

Kysyin Tuppuraiselta myös, mitä Nuttu-projektille kuuluu vuonna 2016 ja mitä tulevaisuuden suunnitelmia projektilla on. Nuttuja on lähdetty Tuppuraisen mukaan esittelemään Geneveen nuttunäyttelyssä ja nuttuja on tarkoitus yrittää viedä myös Afganistaniin. Nuttutyötä on myös laajennettu Itä-Eurooppaan, mm. Romaniaan. Nuttuihin voi tutustua paremmin sivustolla http://www.nuttu.info/ ja Nutulla on myös oma Facebook-sivusto, jonne päivitetään paljon nuttuihin liittyvää tietoa, mm. minne nuttuja on viimeaikoina lähetetty. https://www.facebook.com/Nuttu-98319402720/?fref=ts 

Nuttuja neulomalla jokainen pystyy auttamaan keskosia ja synnyttäviä äitejä Etiopassa ja nyt myös muissa apua tarvitsevissa maissa. Nutun ohje on yksinkertainen ja löytyy Nuttu.info-osoitteesta. Valmiit nutut lähetetään Tuuriin yhteyshenkilö Hanna Saarenpäälle, jonka nuttuvarastosta vaatteet lähetetään eteenpäin niitä tarvitseville. Pakettiin voi nimensä lisäksi liittää omia tervehdyksiä ja tarinansa, miten päätyi nuttuja neulomaan. Näinkin pienellä teolla on suuri merkitys jonkun perheen elämässä, kannustan kaikkia blogia lukevia osallistumaan Nuttuprojektiin !

Ida-Maria 

Sisarusten vaatekaappien putsaamista & vaatteiden kierrättämistä

Suoritin projektitehtävän eräänä huhtikuisena viikonloppuna Hämeenlinnassa, Lammilla, minun syntymäkodissa. Kotona asuu vielä kaksi nuorempaa sisarusta, jotka elävät Lammilla sekä omaa, että vanhempieni maatilan arkea. Maatilasta sen verran, että omaa tekstiilien kierrättämistä tapahtuu jatkuvasti, sillä vaatteita on ennen paikkailtu sekä rikkinäisiä vaatteita on silputtu mm. työkoneiden huollon tarpeeseen. Projektiini osallistuivat minä, äitini, nuorempi sisko sekä nuorempi veljeni. Ajatuksena oli puhdistaa heidän vaatekaappinsa turhista vaatekappaleista joko kierrättämällä suoraan tai esimerkiksi viemällä kirpputorille.

Ideana siis oli putsata vaatekaapit turhista, käyttämättömistä ja rikkinäisistä vaatteista. Projektiini vielä sisältyi hieman kulutuskasvatusta nuoremmille sisaruksilleni, kasvatusta koin tapahtuvan mm. kyselemieni kysymysten avulla. Kysyin esimerkiksi tietävätkö he mistä vaatteensa tulevat ja millaisissa oloissa ne ollaan todennäköisesti tehty. Sitten halusin myös tietää mitä he ajattelevat kierrättämisestä, erityisesti siskoni oli hyvin perillä esim. kirpputoritoiminnasta, kun taas nuorempi veljeni taas ei. Siskoni on kierrättänyt tavaroitaan ennenkin ja ymmärtää sen tekemisen arvon. Halusin siis tehdä hyvää sisaruksilleni sekä vaatekaappien putsaamisen, sekä ehkä asennekasvatuksen merkeissä. Koen näin jälkeenpäin että projekti jätti hyvää siementä muhimaan pienempien sisaruksieni mieliin tekstiilien käsittelystä.

Alkutunnelmia

Kuvassa oikealla, on lähtötilanteesta kuvaa. Vaatteita on siis huoneen ulkopuolella sohvalla sekaisin. Osa vaatteista on kuulemma lojunut jo pidemmän aikaa siinä, joten niiden läpi käynti lienee ollut paikallaan. Aloitimme kuitenkin siskoni vaatekaapista, joka kaipasi ehkä vähän vähemmän penkomista, mutta toki se työ oli paikallaan. Siskoni vaatekaapista selasimme kaikki lokerot lävitse, josta sitten päätyi vaatteita joko kierrätykseen eri tavoin tai sitten suoraan kirpputorille. Saldona lopussa oli pieni korillinen kirpputorille mentävää tavaraa, puoli muovipussillista UFFille menevää vaatetta ja muutamat alusvaatteet/sukat, jotka olivat pieniä tai rikki, menivät tekstiilikierrätykseen. 

Veljeni vaatekappi oli enemmän sekaisin ja ehkä enemmän täynnä turhaa tavaraa kuin siskoni vastaava. Kävimme yhdessä samalla lailla kuin siskoni kanssa, että mitkä jäävät käyttöön, mitkä menevät kirpputorille ja mitkä taas suoraan tekstiilikierrätykseen. Molempien kaapit siistenivät niin sisällöllisesti kuin ulkopuolelta katsoen. Järjestimme yhdessä vaatekaapit tiettyyn järjestykseen, joka toivottavasti myös pysyy jatkossa.

Ennen putsausta

Jälkeen putsauksen

Kori, joka lähti kirpputorille

Kuten kuvista voi huomata, ei ulkopuolelta huomattu muutos ollut mitenkään merkittävä, mutta sisällöllisesti muutosta tuli. Kuvissa on siis siskoni vaatekaappi ennen ja jälkeen putsauksen. Lopputuloksena molempien kaapista tuli korillinen kirpputoritavaraa, pussillinen UFFille menevää tavaraa ja vajaa pussillinen tekstiilikierrätykseen.

Tekstiilit, jotka menivät suoraan kierrätykseen, menivät Sampolan palvelukeskukseen, joka on tarkoitettu kuuroja/sokeita varten. Palvelukeskuksen työ edesauttaa kuurojen sekä sokeiden työllisyyttä. Ihmiset keskuksessa tekevät kierrätysmateriaaleista erilaisia tuotteita. Lue lisää Sampolasta täältä: http://www.sampola.fi/

Päivä sujui oikein kivasti, tuntui että sisarukseni jäivät hieman pohtimaan kierrättämistä sekä kuluttamista. Varsinkin se tuntui ihmeelliseltä, että kun heiltä jäi tuon verran tavaraa yli, niin kuinka tärkeää se on kierrättää tavaraa, jotta ympäristö ei kulu liikaa. He tuntuivat sisäistävän hieman kierrätyksen tärkeyttä. Päivä meni siis todella mukavasti muutenkin, tuli tehtyä se mitä piti ja vähän enemmänkin. Jäi sellainen olo, että sisaruksieni mieliin jäi kytemään tämän homman tarkoitus, ei vain se että siivotaan vaatekaappi, vaan juuri kuluttamisen sekä kierrättämisen pohtiminen. Tavoitteenani oli siivouksen lisäksi herätellä juuri sisaruksiani kyseisistä teemoista, missä onnistuinkin ihan hyvin. Sisarukseni olivat sitä mieltä että on tärkeää välillä katsoa kaappiin ja putsata sitä, sekä varsinkin kierrättää. Sisaruksilleni tuli myös uutena asiana se, että tekstiilejä ei saa heittää vain roskiin, vaan laki velvoittaa kierrättämään. He pitivät myös tätä lakia hyvänä

Kimmo

Muistoja ja maailman muuttumisen ihmettelyä - ikäihmisten kuoro koolla

"Kyllä elämä oli silloin ennen paljon onnellisempaa-

olkaa onnellisia, ettette ole joutuneet elämään niitä aikoja."

Lasten ja vanhusten elämän kohtaaminen, seurakunta, musiikki ja kysymys siitä, kuka on tehnyt vaatteesi. Tässä oli avainsanoja sille, millaista tapahtumaa halusimme lähteä vaatevallankumouksen hengessä toteuttamaan. Halusimme siis tapahtumassa hyödyntää aikasempaa osaamistamme, antaa ikäihmisille mahdollisuuden muisteluun sekä saada lapset ja iäkkäämmät ihmiset keskustelemaan vaatteiden kulutukseen liittyvistä asioista.

Suunnittelimme kokonaisuuden, jossa opettaja vie luokkansa vierailulle ikäihmisten ryhmään. Oppilaat valmistautuvat tapaamiseen niin, että opettaja kertoo heille vaatevallankumouksesta, minkä jälkeen laaditaan yhdessä haastattelukysymyksiä ikäihmisten lapsuudesta. Oppilaat ohjeistetaan haastattelujen laadintaan niin, että jokaisen kysymyksen tulee liittyä vaatteiden kulutukseen. Yhteinen hetki alkaa vaatevallankumouksen lähtökohtien esittelyllä, minkä jälkeen lauletaan vanhoja kansanlauluja. Sen jälkeen oppilaat haastattelevat pareittan ikäihmisiä ja selvittävät näin heidän kokemuksiaan vaatteiden hankinnasta, puhdistamisesta ja korjaamisesta lapsuusaikoinaan. Yhteisen hetken päätteeksi lauletaan yhteislauluja. Oppilaiden työskentely teeman ympärillä jatkuu omassa luokassa. Siellä käydään keskustellen läpi sitä, mitä uutta on päivän aikana opittu. Keskeistä on pohtia, mikä oli eri tavalla ennen kuin nyt. Mitä voisimme oppia menneisyydestä? Mikä on sellaista, mistä emme missään nimessä halua luopua? Mistä taas voisimme luopua? Kuka on tehnyt ikäihmisille vaatteet, kun he olivat lapsia? Kuka on tehnyt meidän vaatteemme?

Tiiviin aikataulun vuoksi emme saaneet suunnitelmaamme toteutettua tällaisena. Sen sijaan vierailimme itse 20.4.Vaajakosken seurakunnassa ikäihmisten ryhmässä. Tilaisuuteen osallistui meidän lisäksemme 12 naista. Olimme miettineet etukäteen kysymyksiä, joita halusimme heille esittää. Tilaisuuden alussa lauloimme vanhoihin kansansävelmiin uudelleen sanoitettuja hengellisiä lauluja. Istuimme kaikki saman pöydän ääreen ja välittömästi osallistujien laukuista alkoi ilmestyä pöydälle kuvia vuosikymmenten takaa. Kahvittelun lomassa esitimme naisille vaatteiden kulutukseen liittyviä kysymyksiä ja he muistelivat lapsuuttaan hyvin innokkaasti. Tunnelma keskusteluissa vaihteli liikutuksesta hilpeyteen ja maailman nopean muuttumisen ihmettelyyn. Selvää on, että yhden vaatekappaleen tie oli hyvin erilainen heidän lapsuudessaan kuin tänä päivänä. Vaate valmistettiin usein kotona. Naiset kertoivat, miten he saivat jouluksi mekon, jota sitten kevätjuhlaan vähän uudistettiin. Mekon ompeli joko äiti, kotiin tilattu ompelija tai tyttö itse. Kun mekko hajosi, se korjattiin. Kun mekko ei enää mahtunut käyttäjälleen, se siirtyi joko sellaisenaan seuraavalle tai siitä tehtiin pikkuinen mekko perheen vauvalle. Lopulta huonokuntoinen mekko hyödynnettiin maton kuteina. Kysyimme, minkä verran naisilla oli lapsina vaatteita. Monet kertoivat, että heillä oli erikseen koulu-, koti-, ja pyhämekko. Naiset muistelivat myös sitä, miten he pukeutuivat kaikkina vuodenaikoina mekkoon, jonka alla oli pitkät sukat. 

 "Kotiseutua mielessä muistelen, lapsuusmaisemiin matkaa teen. Monta hetkeä kätkettiin suojiin sen, pihakoivujen siimekseen." (A-M Kaskinen)

Kankaat vaatteisiin valmistettiin monesti myös kotona. Kangaskaupoissa taas oli hyllyn alla hienompia kankaita ”paremmille perheille”. Vähän huonommat kankaat olivat näkyvillä kaupan hyllyillä. Kauppaa tehtiin vaihtamalla esimerkiksi kermaa ja voita kankaisiin. Oikein huonoina aikoina perheet valmistivat verhoista vaatteita ja laittoivat ikkunoihin paperiverhot.

Pohdimme yhdessä sitä, miten erilainen maailma oli 1940-luvulla kuin nykyään. Erityisesti puhuimme ompelusta, joka nykypäivänä on monille rahaa vievä harrastus, kun taas ennen se oli välttämätön taito vaatteiden hankkimista ajatellen. Joku sanoikin aivan suoraan, että pulassa oltiin, jos ei osattu itse tehdä vaatteita. Puhuimme myös siitä, miten erilaisessa maailmassa lapset tänä päivänä elävät. Mieleenpainuvinta oli se, miten ikäihmiset toisaalta muistelivat lapsuuttaan hyvin onnellisena aikana ja toisaalta taas korostivat sitä, miten kiitollisia me saamme olla, ettemme ole eläneet niitä aikoja. Onnellisuuden lähteiksi he kuvasivat kiireetöntä lapsuusaikaa ja sitä, että äiti oli aina kotona. Elämän ankaruus taas näkyi heidän muisteluissaan siinä, että kaikki piti tehdä alusta asti itse ja köyhyys oli monesti kouriin tuntuvaa. 

 

Kuva:Impi Havas

Vierailu oli onnistunut ja nosti mieleen monenlaisia pohdintoja. Suunnitelmamme ikäihmisten ja lasten kohtaamisesta ei päässyt toteutumaan mutta odotamme innolla, että voimme sen toteuttaa tulevaisuudessa työssämme. Ja kyllähän tässäkin tapaamisessa sukupolvien väliset elämän ja kokemusmaailman erot tulivat näkyviin ja saimme oppia toisiltamme. Eikä tuo oppi liittynyt pelkästään vaatevallankumouksen teemoihin. Eri ikäisiä naisia saman pöydän ääressä muistelemassa, ihmettelemässä, kiittämässä ja kyselemässä – kyllä siinä sai oppia koko elämän kirjosta suurella kauhalla annosteluna. 

Vaatevallankumous tekstiiliyrityksissä

Vaatevallankumousviikko herätti pohtimaan tekstiiliyritysten kantamaa vastuuta työntekijöistään ja ympäristöstä. Tutustuimme esimerkiksi yrityksiin, jotka ovat olleet keväällä jollain tavalla esillä teemaan liittyen. Finlayson järjesti keväällä 2016  lakanoiden keräyskampanjan. Lakanoista on tarkoitus tehdä Suomessa uusia mattoja. Keräilykampanja tuotti noin 15 tonnia lakanoita. Lähetimme yritykselle sähköpostia ja kysyimme tarkemmin, miten mattoja on tarkoitus valmistaa. Lakanat pestään, ommellaan yhteen ja leikataan matonkuteiksi Suomen Nauhatehdas Oy:llä Tampereella. Matonkuteet värjätään Värisävy Oy:llä Nivalassa. Kuteista kudotaan mattoja Monityö Ky:llä Hämeenlinnassa. Valmiisiin mattoihin voidaan vielä painaa kuvioita Forssassa Rykkeri Ky:n toimesta. Räsymattomateriaaliksi kelpaamattomat materiaalit kuten pyyhkeet ja tyynyliinat toimitetaan Dafecor Oy:lle Turenkiin, jossa niistä tehdän muun muassa öljynimeytysmattoja. Yritys on mukana tukemassa työtä Suomessa, hienoa! Muutenkin Finlaysonin verkkosivuilla on esitelty kattavasti yrityksen yritysvastuun periaatteet. Toki voi miettiä, kuinka moni lakanoista olisi ollut edelleen käyttökelpoinen lakanan tehtävässään. Hienoa kuitenkin, että kulahtaneet petivaatteet saavat uuden elämän.

Emme myöskään olleet huomanneet, että H&M ottaa nykyisin vastaan vanhoja vaatteita ja kodintekstiilejä ja kierrättää ne. Yritys järjesti vaatevallankumousviikolla erikseen kampanjan, jolla se halusi lisätä ihmisten tietoisuutta tästä kierrätysmahdollisuudesta. Vein kaksi kassillista vaatetta ja kodin tekstiilejä H&M:n liikkeeseen ja sain 15% alennuskuponkeja, jotka voin käyttää myöhemmin asioidessani H&M:n liikkeissä. Myös kuluneet ja rikkinäiset tekstiilit otetaan vastaan. Ainakin Suomessa jokaista kerättyä tekstiilikiloa kohden lahjoitetaan 2 senttiä Suomen WWF:lle. Kierrätyksestä mahdollisesti saatavat tuotot käytetään hyväntekeväisyyteen. Yrityksen sivuilta löytää nykyään vastuullisuusstrategian, joka koskee niin kierrätystä kuin työolosuhteitakin. Toisaalta siitä ei ole kuin vuosi, kun H&M jäi kiinni lapsityövoiman käytöstä. Iso yritys, joka toisaalta pyrkii parantamaan maailmaa tehostamalla muun muassa kierrätystä, mutta joka ei kuitenkaan kykene valvomaan aina kaikkien alihankkijoidensa työolosuhteita.

Converse taas on yksi suosituimmista kenkämerkeistä siitä huolimatta, että kengät eivät ole kovin kestäviä ja ne maksavat paljon. Conversesta on rakentunut niin tunnettu brändi, että harva tämän yrityksen kenkiä käyttävä kysyy itseltään: miten ja missä nämä kengät on oikein valmistettu? Conversen kenkien materiaalit tulevat monilta eri mantereilta ja lopullinen valmistus tapahtuu Vietnamissa. Niken ostettua Conversen, kuluttaja voi vain kysyä itseltään, millaiset työolosuhteet Conversen nykyisillä työntekijöillä on? Nike on ollut sentään otsikoissa työntekijöidensä huonojen työolosuhteiden takia.

Kuluttaja voi yrittää tehdä reiluja ja mahdollisimman oikeudenmukaisia ostoksia tarkkailemalla tuotteissa olevia erilaisia sertifikaatteja. Reilu kauppa valittiin 26.4.2016 Finnwatchin vertailussa parhaaksi sertifikaatiksi. Sertifikaatteja on monenlaisia. Suomessa on käytössä myös omia merkkejä kuten Avainlippu. Avainlippu-tunnus on Suomalaisen työn liito ry:n rekisteröity yhteisömerkki, jonka saamiseksi tulee noudattaa erilaisia ohjeita. Avainlippu on erittäin arvostettu suomalaisen tuotteen merkki, mutta se ei kuitenkaan tarkoita tuotteen olevan 100% suomalaista. Ainoastaan 50% tuotteen omakustannusarvosta tulee olla suomalaista, johon lukeutuvat esimerkiksi raaka-aineet, markkinointikustannukset, tarvikkeet, muuttuvat ja kiinteät henkilöstökustannukset sekä monia muita. On siis hyvä pitää silmät auki ja ottaa itse selvää missä, kuinka ja mitä raaka-aineita hyödyntäen tuote on valmistettu, jos haluaa tukea etenkin suomalaista työtä.

Muutamat suomalaisyritykset, kuten Globe Hope ja Pure Waste Textiles pyrkivät eettisyydellä ja ekologisuudella maailmanmarkkinoille. Pure Waste Textilesin tavoitteena on valmistaa ja kehittää 100% kierrätettyjä kankaita ja lankoja. Materiaali tulee ainoastaan leikkuujätteestä ja ylijäämistä, jotka tulevat Kiinasta ja intiasta. Valmistuksessa itsessään ei lisätä mitään uutta, kuten väriä, vaan värit pyritään luomaan oikean värisellä leikkuujätteellä. Pure Waste Textilesin tuotanto keskittyy tällä hetkellä Etelä-Intiaan, mutta tästä ei ole syytä huolestua. Tuotteet valmistetaan BSCI (keskittyy työolojen valvomiseen) sertifioidulla tehtaalla. Tehtaissa työntekijät saavat myös jonkin sortin etuja, kuten työpäivän aterian maksutta.

Mene tekemään visa, joka liittyy blogitekstin teemoihin

https://play.kahoot.it/#/k/6950a3c6-1f95-4832-9994-30125d071b5e

Lähteet:

http://finnwatch.org/images/pdf/KaalimaanVartijat_web.pdf

http://www.reilukauppa.fi/meista/blogi/reilu-kauppa-sijoittui-ykkoeseksi-finnwatchin-sertifiointeja-vertailevassa-tutkimuksessa/

http://www.talouselama.fi/uutiset/vakava-syytos-jalleen-hs-h-m-n-alihankkijoiden-tehtaissa-lapsityovoimaa-ja-kaltoinkohtelua-3473070

http://www.taloussanomat.fi/media/2008/08/02/nike-pulassa-hikipajan-kanssa/200820009/135

https://lh4.googleusercontent.com/agwnR-l0vEEvrmceDMqft1NQVPI5IrZtw7-ff2VvBab1W8qHZpqSrkTWNizBLW5M99eVHVUJPeL3Nuq0SCjrlyoPDLblaZYg7wsxhLs1dWZZJMrksjl-ibNGLxg0IX66aQepx2US

https://lh3.googleusercontent.com/O8ZlGcTTrS4FNP7GNdkgtfhmWgxycHU6jK4Q1tc8-7d6rLfkKiu7y-qCW2qqEx1yAfjrAssSGemGmdTouIpFmpBBa9iooUDhwP_XlC5yj5SwvOZhwSWjN1pEwFxKLO9a5CgS9V5N

Tuunausintoa 4H-kerhossa

Toteutimme Vaatevallankumous-projektimme Lohikosken 4H-kerhossa Jyväskylässä keskiviikkona 20.4.2016 1.-4.-luokkalaisille tytöille. 4H-yhdistys korostaa toiminnassaan lasten ja nuorten kasvua vastuullisuuteen, ja yhtenä keskeisenä tavoitteena on lisätä heidän valmiuksiaan kestävän elämäntavan toteuttamiseen omassa elämässään. Tämän vuoksi halusimme toteuttaa vastuullista kuluttamista ja kestävää kehitystä ajavan Vaatevallankumous-tempauksen yhteistyössä 4H:n kanssa. Ehdotuksemme otettiinkin avosylin vastaan.

Aloitimme kerhokerran muutamalla tutustumisleikillä, joiden jälkeen kerroimme lapsille Vaatevallankumous-viikosta. Käänsimme päällimmäiset paidat nurinpäin ja tutkimme pesulapuista löytyviä valmistusmaita. Tutkimme maailmankartasta, missä lapuista löytyneet maat sijaitsivat. Tämän avulla havainnollistimme sitä, että esimerkiksi Jyväskylästä ostetut vaatteet on valmistettu kaukana Suomesta, yleensä jossain kehitysmaassa. Osalle lapsista kehitysmaa käsitteenä oli vieras. Lapset olivat kiinnostuneita erityisesti elinoloeroista maiden välillä, mutta keskustelua syntyi myös vaihtelevista työskentelyolosuhteista.

Seuraavaksi toimme esille keskustelua herättäviä faktoja vaateteollisuudesta:

"Arvion mukaan maailman vaatetehtaat tuottavat

 joka vuosi 80 miljardia vaatekappaletta."

"T-paidan tekemiseen kuluu 2720 litraa vettä. 

Juot saman verran vettä kolmessa vuodessa."

Lapset olivat hämmentyneitä ja kommentoivat vaateteollisuuden kuluttavuutta "kamalaksi tuhlaukseksi". Olimme yllättyneitä siitä, kuinka aktiivista keskustelua kerholaisilta syntyi ja kuinka kiinnostuneita he olivat aiheesta. 

Jatkoimme keskustelua siitä, kuinka voimme valinnoillamme toimia eettisemmin ja ympäristöä säästävästi. Lapset nostivat esille kokemuksiaan kirpputoreista, vaatteiden kierrättämisestä sukulaisille sekä vaatteiden tuunaamisesta. Tästä etenimme sulavasti toiminnalliseen osuuteen: vaatteiden tuunaamiseen.

Lapset olivat tuoneet mukanaan muutamia tuunattavia vaatekappaleita, joiden lisäksi olimme itse tuoneet omia vaatteitamme sekä tuunaukseen tarvittavia välineitä. Vaatevallankumouksen hengessä olimme käyneet pyytämässä EkoCenter-kirpputorilta tuunaustarpeita ja kiitollisina vastaanotimme muun muassa nappeja, helmiä ja kangasruusuja. Näitä ja neuloja, saksia sekä lankaa hyödyntäen lapset tuunasivat vanhoista vaatteistaan käyttökelpoisia, uusia vaatteita.

Tuunausidea sai lapsilta innostuneen vastaanoton ja kaikki ryhtyivät ideoimaan ja toteuttamaan vaatevallankumousta vanhoille vaatteilleen. Paidoista syntyi monenlaista vaatetta, kassia ja korua kesäksi. Tuunauksen lomassa kyselimme lapsilta heidän mietteitään toiminnasta. Heistä jokainen aikoi tuunailla vanhoja vaatteitaan jatkossakin.

Mielestämme Vaatevallankumous-tempauksemme Lohikosken 4H-kerhossa oli erittäin onnistunut. Tavoitteenamme oli keskustelujen kautta herätellä lapsia tiedostamaan omia kulutustottumuksiaan. Koimme, että 1.-4.-luokkalaiset olivat oiva kohderyhmä tällaiselle keskustelulle, sillä heistä on pian tulossa nuoria kuluttajia. Tämän lisäksi halusimme olla ohjaamassa eettiseen pohdintaan vaatteiden alkuperästä kuitenkaan pelottelematta tai liikaa huolta herättämättä. Käydyt keskustelut ja toiminta osoittivat, että lapset ottivat asian vakavasti, mutta osasivat kuitenkin suhtautua siihen terveellä harkintakyvyllä.

Tempaus tarjosi meille tulevina opettajina arvokkaan kokemuksen siitä, että tällaisia asioita voidaan hyvin käsitellä pientenkin oppilaiden kanssa. Oli ilo huomata, kuinka kiinnostuneesti ja aktiivisesti lapset lähtivät mukaan keskusteluun ja toimintaan. Tällaisen ryhmän kanssa oli riemastuttavaa viettää yhteinen tuokio Vaatevallankumouksen parissa.

Anna & Jenna